Olin ottanut ylös muutaman netistä löytämäni kirjansitojan osoitteet, ja ensimmäinen matkamme varrelle sattunut oli Mr. David H. Barry. Hänen työhuoneensa sijaitsi Salt Creek Art Works studiossa St. Petersburgissa Floridan länsirannikolla. Alakerta toimi taideyhteisön galleriana ja Davidin työhuone oli myös avoinna yleisölle. Hän ottikin meidät ystävällisesti vastaan ja kertoi mielellään työstään ja taustoistaan. Herra oli alunperin Walesista kotoisin ja Englannissa koulutuksensa saanut. Yhdysvaltoihin hän muutti 90-luvun alussa työskennelläkseen Los Angelesissa suuressa kirjansitomossa. Omien sanojensa mukaan hän oli puhelinluettelosta katsonut Kalifornian kaikki kirjansitojat – joita oli kolme - mennyt käymään yhdessä ja seuraavana maanantaina aloittanut työt. USAn työlupapolitiikka oli silloin yhtä tiukkaa kuin nykyisinkin, mutta kirjansitojat luokitellaan “erikoiseksi ammattikunnaksi”, jolloin he saavat etuoikeutetun aseman Green Card – arpajaisissa ja käytännössä aina luvan. Työn saantikin oli helppoa, sillä amerikkalaiset arvostavat eurooppalaisten osaamista ja perinteitä – ja hassusta aksentistakin saa sympatiapisteitä. David tosin oli sitä mieltä, ettei amerikkalaisten ammattitaito ole yleisesti yhtään heikompaa kuin eurooppalaistenkaan, tekijöitä vain on maan kokoon nähden vähemmän. Tekotavat ovat englantilais-saksalaista perintöä, ymmärrettävistä syistä. Itse hän teki paljon restauraatiota, Raamattuja kun Yhdysvalloissa riittää ja joku on valmis maksamaankin niistä.
.JPG)
Kyselin myös mahdollisuuksista kouluttautua Yhdysvalloissa, ja David osasi kertoa koulusta nimeltä American Academy of Bookbinding Coloradossa, joka järjestää lyhyempi kursseja ja eräänlaisen maisterinohjelmankin. Hieman googlailemalla selvisi, että vastaavia laitoksia on ainakin Minnesotassa, Seatlessa ja San Fransiscossa. Kaikki ovat yksityisiä ja kurssimaksut ovat päätä huimaavia. Kiitin Davidia tiedoista ja viemästämme ajasta. Hän oli ystävällinen, ja lahjoitti minulle Guild of Bookworkers järjestön edellisvuotisen jäsenluettelon. Sitä selailemalla havaitsin, että Yhdysvalloissa on laaja, mutta epäjärjestäytynyt kirjansidontakulttuuri. Perinteisen kirjansidonnan lisäksi tehdään kokeellista sidontaa ja muita paperitöitä. Listalla oli myös paljon konservaattoreita. Maa on iso ja sen monilla yliopistoilla on jatkuva tarve korjata kokoelmiaan, joiden laatu ei ole lainkaan väheksyttävä.
.JPG)
Smathers Libraryn vanhaa lukusali
Suuntasimme seuraavaksi pohjoiseen ja parin lentokonemuseon jälkeen päädyimme Gainesvillen kaupunkiin ja University of Floridan kampusalueelle. Kuten kaikki Amerikassa, se oli valtavan iso, eikä virkailija ensimmäisessä kirjastossa edes tiennyt, että yliopistolla oli kirjankonservointiosasto. En ollut sopinut tapaamista, sillä emme olleet suunnitelleet matkareittiämme lainkaan etukäteen. Kävelimme vain sisään oikeasta ovesta ja toivoimme, ettei meitä ajeta pois. Konservointiosaston väki oli kuitenkin suuresti ilahtunut vierailustamme, ja esitteli mielellään toimintaansa. Osastolla työskenteli kaksi konservaattoria ja kaksi muuhun kokoelmien hallintaan erikoistunutta ihmistä. Kaikki he tekivät myös normaalia kirjastokorjausta (kyllä, Tesa-teippiä), ja lisäksi osastolla oli muutama harjoittelija.
Kirjaston kokoelma on laaja ja sisältää myös joitain erityisiä harvinaisuuksia. Käydessämme uudelleen sidonnassa oli mm. kaksi kappaletta John Locken teosta Two treaties of Government 1700-luvun alusta. Johtaja, Jonh W. Freund kertoi, että työtä on enemmän kuin ehtisi tekemään ja kirjoja tulee myös muista kouluista. Työnalla on myös paljon karttoja, sopimuspapereita ja asiakirjoja. Työtilat ja välineistö ovat hyvät, sillä 80-luvulla, kun John aloitti työt UF:ssa, yliopistolla oli rehtori, joka piti kokoelmien säilyttämistä tärkeänä ja investoi siihen. Sen jälkeen henkilöstöä on vain vähennetty. Hän valitteli myös konservaattoreiden epäjärjestäytynyttä asemaa Yhdysvalloissa. Vasta viime vuosina on alettu luoda standarteja ja järjestää konservointitutkintoja. University of Texasin School of Information kouluttaa kirjastoalan maistereita ja tohtoreita ja on ottanut erikoistumismahdollisuuksiinsa myös konservoinnin ja kokoelmien säilytyksen. Vaatimuksiin sisältyy käytännön työtä ja kemian opintoja.
Kiitin jälleen vuolaasti ja lupasin kertoa kaikesta tästä kotona Suomessa. John oli tyytyväinen voidessaan olla avuksi ja kertoi vaimonsa suvun olevan Suomesta ja käyneensä myös itse siellä. Kutsuin heidät käymään uudelleen ja tutustumaan Suomen kirjansitojiin. Sanoin toivovani, että suomalaiset ovat yhtä avuliaita ja vieraanvaraisia kuin amerikkalaiset ovat olleet meille.
Saila Juuti
David H. Barryn kotisivut
Kirjansidontakoulu, Colorado
Smathers Library, UF
www.uflib.ufl.edu/preserve/index.html
University of Texas, School of Information
1 kommentti:
Tätä oli kiva lukea! Kiitos.
Lähetä kommentti