Ruotsin Moskovan suurlähettilään puolison Lisa Romæus Bertelmanin aloitteesta pohjoismaiden suurlähetystöt toivat Northen wind, Tuulahdus pohjolasta 2009 kirjansidontakilpailun kirjat esille Moskovan Kansainvälisen kirjallisuuden kirjaston tiloihin. Kilpailun työt ovat olleet esillä vuonna 2009 Reykjavikissa, Odensessa ja Kööpenhaminassa. Vuoden 2010 tammikuussa näyttely oli Helsingissä Sanomatalossa ja tämän jälkeen se siirtyi vielä Osloon ja Göteborgiin, josta kirjat matkasivat Moskovaan.
Näyttelyn avasi Venäjän-suurlähettiläs Tomas Bertelman ja puhuivat kansainvälisen kirjaston pääjohtaja Jekaterina Genijeva sekä kirjaston varapääjohtaja Olga Sinitsyna.Per-Anders Hübner esitteli avajaisvieraille näyttelyn 91 kirjasta mielestään kiinnostavimmat sidokset.
Esille nousivat tietenkin myös raadin parhaimmiksi valitsemat sidokset ja etenkin toisen maailmansodan aikana Tanskassa kehitetyt ns. ”Danis Rubow” -millimetrisidokset. Suomalaisista sidoksista hän nosti esille Terhi Hurstin pitkäpistosidoksen, jossa oli tasapainoisesti ja taidokkaasti käytetty Poronnahkaa, pellavalankaa ja käsin tehtyä villa huopaa.
Kirjansidontaseminaari
Näyttelyn avajaisten yhteydessä pidettiin myös kirjansidontaseminaari Moskovan Kansainvälisen kirjallisuuden kirjastossa. Kirjaston varajohtaja Olga Sinitsyna painotti tervetulosanoissaan tapahtuman merkitystä kirjastolle, kun pohjoinen tuuli on johdattanut yhteistyön pohjoismaiden ulkopuolelle. ”Tässä ei ole kysymys vain kirjansidonnasta vaan niistä, jotka huolehtivat kirjoista sydämellään”: sanoi Olga Sinitsyna.
Seminaarin moderaattorina toimi kirjojen konservointi- ja restaurointiyksikön johtaja Roza Salnikova. Pohjoismaita edustivat kirjansitojat Lisa Birgitta Bøthun Norjasta, Marianne Lund Petersen Tanskasta, Lisa Romæus Bertelman, Helene Jouper ja Per-Anders Hübner Ruotsista sekä Tuula Kähkönen ja Pirjo Sunila Suomesta.
Suomen osalta järjestelyistä vastasi Suomen Moskovan-suurlähetystön Lehdistö- ja kulttuuriyksikkö. Kulttuurineuvos Ritva Kattelus, sihteeri Heikki Karjalainen sekä tulkki Maarit Paun ottivat suomalaiset kirjansitojat vastaan ja avustivat koko kolmepäiväisen vierailun ajan, jotta kovin tiivis ohjelma saatiin vietyä kunnialla läpi.
Pohjoismaiden edustajat kertoivat kukin oman kotimaansa kirjansidonnan arvostuksesta ja nykytilasta, kirjansitojan ammattiin johtavan koulutuksen tämän hetkisistä mahdollisuuksista sekä alan työpaikoista ja työllistymisestä niihin.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että kirjansidonnalla on pitkät perinteet jo keskiajalta pohjolassa. Venäjälle kirjapanotaito ja kirjansidonta levisivät Euroopasta noin 100 vuotta myöhemmin kuin se tuli Lähi-idän kautta Eurooppaan. Sidotun kirjan arvostus on laskenut niin, että enää harva kirjansitoja pystyy yrittäjänä elättämään itsensä. Lähes kaikki kirjansitojat ovat joutuneet hankkimaan jokin muun ammatin ja työn kirjansidonnan lisäksi. Jo 1700 ja 1800 luvuilla kirjansitoja joutui elättämään itsensä suutarina, kirjakauppiaana tai jopa oluenpanijana, kuten Lisa Norjasta kertoi. Kirjastoissa ja arkistoissa työskentelee kirjansitojia ja konservaattoreita kaikissa pohjoismaissa joskin uusia työpaikkoja on vähän samoin kuin harjoittelupaikkoja.
Kirjansitojan koulutus on vähentynyt kaikissa pohjoismaissa huonon työllisyystilanteen johdosta. Peruskoulutusta on saatavana mm. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tanskan kuninkaallinen kirjasto aloittaa 3-vuotisen kirjansitojien koulutuksen omaan tarpeeseensa oppipoika mestari periaatteella.
Venäjällä ei ole kirjansidonnan peruskoulutusta, ainoastaan työpaikkakoulutus.Ruotsissa kuten Suomessakin kisällitutkinto ei ole sidottu opintoihin mutta ruotsalaiset olivat kovin huolissaan jatkokoulutuksen tasosta ja ovat sen vuoksi perustaneet verkoston, jonka tarkoituksena on tarjota laadukasta jatkokoulutusta kirjansitojille. Konservointikoulutus on pohjoismaissa korkeatasoista ja hyvin järjestetty. Lisäksi monet konservaattorit ovat suorittaneet kirjansitojan ammattitutkinnon.
Seminaariin osallistui lisäksi n. 60 venäläistä edustajaa, jotka lähes sata prosenttisesti olivat Moskovan ja sen ympäristön kirjastojen, arkistojen ja luostareiden konservointiosastojen työntekijöitä. Kiinnostus kirjansidontaan ja koulutusmahdollisuuksiin peruskirjansidonnassa ja konservoinnissa oli suuri ja erilaisia yhteishankkeita toivottiin heidän taholtaan hartaasti.
Tutustuminen Venäjän kirjansidontaan ja konservointiin
Seminaarin jälkeisenä päivänä pohjoismaiset vieraat tutustuivat mm. kansainvälisen kirjallisuuden kirjaston konservointiosastoon, kirjaston vanhojen kirjojen osastoon, sen tietokantoihin ja toimintaan sekä kirjaston arkiston aarteisiin. Arkiston helmiä ovat saksalaiset ja ranskalaiset teokset 1700 -1800 luvuilta.Tämän jälkeen tutustuimme Venäjän valtiolliseen restaurointi-instituuttiin (GOSNIIR), joka sijaitsi kauniissa Anna Pavlovnalle kuuluneessa vanhassa palatsissa.Varsinaisia kirjansitojia ja kirjansitomoja Venäjällä ja Moskovassa ei ole montakaan. Ivan Piskov on yksi harvoista venäläisistä kirjansitojista. Hän on opiskellut ammattiin Ranskassa ja omistaa nyt Moskovassa oman kirjansitomon, jossa vierailimme ja vaihdoimme kokemuksia kirjansitojan ammatin haasteista nyt ja tulevaisuudessa.Päivän päätti vastaanotto ja illallinen Ruotsin suurlähettilään residenssissä.
Viimeisen vierailupäivän vietimme Sergijev Pasad –luostarikaupungissa, joka sijaitsee n. 70 kilometriä Moskovasta koilliseen. Siellä on Moskovan ortodoksinen hengellinen akatemia ja sen restaurointikeskus ja Pyhän kolminaisuuden luostari, joihin tutustuimme päivän aikana.
Linkkejä joihin kannattaa tutustua:
- Pohjoismainen kirjansitojien jatkokoulutusverkosto
- Referenssi Moskovan tapahtumasta löytyy Suomeksi, Ruotsiksi ja Venäjäksi Suomen Moskovan-suurlähetystön sivuilta
- Lisää tietoa Sergijev Posad –luostarikaupungista
- Suzdalin -luostarikaupungin kotisivut
Terveisin
Pirjo Sunila (valokuvaus, tekstin viimeistely)
Tuula Kähkönen (Suomen seminaariesitys, tulkkausta ja muistiinpanot)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti